Ihmisyys EU:n palauttamispolitiikassa – mitä jos sinut palautettaisiin sinulle tuntemattomaan maahan?

Mitä turvapaikanhakijalle tapahtuu, kun hänet palautetaan kotimaahansa ja kuka määrittää, mikä hänen kotimaansa on? Vuonna 2018 ensimmäisen oikeusasteen EU:ssa tekemistä päätöksistä vain 37% oli myönteisiä. Mitä lopuille 63% hakijoista käy? Tämä artikkeli tarkastelee EU:n palautusdirektiiviä ja esittää uusia näkökulmia direktiivin uudistamiseen. 

Palauttamisdirektiivi on EU:n palauttamispolitiikan kulmakivi. EU:n palauttamispolitiikassa on korostettu velvoitetta suorittaa maahanmuuttajien palautus turvallisesti sekä non-refoulement-periaatteen ja perusoikeuksien mukaisesti. Toisaalta erityisesti komissio on painottanut tehokkaan palauttamispolitiikan tärkeyttä ja on nostanut sen avaintekijäksi laittoman maahanmuuton kannustimien vähentämiseksi. 

Vuonna 2008 kun direktiivi hyväksyttiin, EU asetti ensimmäistä kertaa yhteiseurooppalaisia sääntöjä ja käytäntöjä jäsenmaiden alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten säilöönotolle ja palautukselle lähtö- tai kauttakulkumaihin. Direktiivin tavoitteena oli yhtenäistää jäsenmaiden menetelmät laittomien maahanmuuttajien palautuksille, ja varmistaa tasapuoliset ja avoimet pelisäännöt kaikille.

Kritiikki ja direktiivin uudelleenlaadinta

Direktiivi oli merkittävä edistysaskel kohti EU:n yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Sitä on kuitenkin alusta asti kritisoitu muun muassa sen rankaisevasta lähestymistavasta laittomaan maahanmuuttoon ja puutteista perusoikeuksien saralla. Lisäksi jäsenvaltioiden laajan harkintavallan vuoksi EU-valtioiden välillä on merkittäviä eroja siinä, kuinka palautettavia kohdellaan. Vaikka EU on korostanut palauttamispolitiikassaan ihmisoikeuksien tärkeyttä, direktiivin perusoikeuksiin liittyvien puutteiden ei nähty olevan riittävä syy sen uudistamiselle. Vasta puutteet tehokkuudessa palauttaa kolmansien maiden kansalaisia EU-alueen ulkopuolelle laukaisi uudistamisprosessin. 

Komissio antoi esityksen direktiivin uudelleenlaadinnasta syyskuussa 2018. Muutokset koskevat lähinnä vapaaehtoista paluuta, maahantulokieltoja, oikeussuojakeinoja ja säilöönottoa. Ehdotuksessa kaavaillaan myös uusien säännösten käyttöönottoa, joissa jäsenmaita velvoitetaan muun muassa määrittelemään kriteerit palautettavien pakenemisriskin arvioinnille. Nämä mahdolliset uudistukset ovat tärkeä askel kohti tehokkaampaa ja perusoikeuksia kunnioittavaa palautusjärjestelmää. Direktiivin tavoin uudistusehdotuksessakin palautettavien ihmisyys jätetään vähemmälle huomiolle ja keskiössä on EU:n ulkorajojen suojeleminen. 

Miten direktiivi määrittää henkilön palautusmaan?

Direktiivin pääasiallisena tavoitteena on luoda yhteiset säännöt, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat palauttaa alueellaan laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset. Direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että palautus voi tapahtua lähtö-, kauttakulku- tai muuhun EU:n ulkopuoliseen maahan, johon palautettava päättää vapaaehtoisesti palata ja johon hänet hyväksytään. Direktiivin täytäntöönpanon ohjekirjassa, direktiivissä itsessään taikka sen uudistusehdotuksessa ei kuitenkaan paneuduta ongelmiin liittyen palautusmaan määrittämiseen.

Mikä tässä kaikessa on sitten ongelmana?

EU-alueella laittomasti oleskelevan palauttaminen voi käytännössä tarkoittaa lukuisia eri asioita. Hänet voidaan palauttaa maahan, josta hän on aloittanut taipaleensa Eurooppaan. Tällöin henkilö palaa taakse jättämäänsä elämään. Toisaalta hänet voidaan myös palauttaa maahan, jonka kansalainen hän on, mutta johon hänellä ei ole minkäänlaisia kytköksiä. 

Esimerkiksi Iranissa asuu lukusia afgaaneja, jotka ovat asuneet koko elämänsä Iranissa ilman maan kansalaisuutta. Jos Iran ei suostu ottamaan tällaista palautuspäätöksen saanutta henkilöä vastaan, hänet voidaan palauttaa Afganistaniin. Maahan, jossa palautettava ei välttämässä ole koskaan edes käynyt. 

Direktiivissä ei ole vaatimusta, jonka mukaan henkilö tulisi palauttaa kotikaupunkiinsa tai edes tutulle alueelle. Tämä johtaa tilanteisiin, missä EU-alueelta poistetut kolmansien maiden kansalaiset joutuvat jälleen kerran aloittamaan elämänsä alusta tuntemattomassa paikassa.

Palautusdirektiivin tulevaisuus 

EU:n palauttamispolitiikka on murroksessa ja oletettavasti Unioni tulee saamaan nykyisen parlamenttikauden aikana uudistuneen palautusdirektiivin. Tehokas ja inhimillinen palauttamispolitiikka on välttämätön osa kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa. Palauttamispolitiikassa EU:n on kuitenkin annettava enemmän painoarvoa sille, minne henkilö palautetaan ja mitä hänelle tapahtuu palautuksen jälkeen. Tulevat neuvottelut ja esitykset näyttävät ottaako EU rohkean askeleen kohti ihmiskeskeisempää palauttamispolitiikkaa. 

TEKSTI Pargol Miraftabi
KUVA Abdel Rahman Zagout /ICRC – ICRC Audiovisual Archives

 

Kirjoittaja on kansainvälisen julkisoikeuden maisteri Groningenin yliopistosta Hollannista. Hän on erikoistunut ihmisoikeuksiin ja on kiinnostunut erityisesti maahanmuutto- ja siirtolaisuusteemoista.

Tagit: maahanmuutto, palauttamisdirektiivi, palauttamispolitiikka Kategoriat: Artikkelit, Ihmisoikeudet, Muuttoliike, Nostot, Tulevaisuus
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit