Haastattelussa Emilia Machuca

Emilia Machucan elämässä EU-asiat sanoivat jo varhaisessa vaiheessa ‘klik’. Hän kasvoi aikuiseksi Eurooppanuorissa ja JEFissä, joista jälkimmäisessä hän toimi varapuheenjohtajana kaksivuotiskauden 2011-2013. Eurooppanuoret on Machucan mukaan tärkeä järjestö kansalaiskeskustelun herättäjänä ja sen haastajana, ja hän toivoo näin olevan jatkossakin. Tähdistön alumnihaastattelussa Machuca kertoo kuinka hän päätyi EU-painotteiselle urapolulle.

Mistä olet kotoisin ja mitä olet opiskellut?

Olen kotoisin Helsingistä. Opintoni tein kuitenkin Turun yliopistossa, pääaineeni oli valtio-oppi. Sivuaineita minulla oli useita, ja suosittelen kaikille niiden ottamista, koska niitä on mahdollisuus valita monta ja niiden kautta voi laajentaa osaamistaan.

Mitä hyötyä koet saaneesi opinnoistasi?

On haastava osoittaa mitä konkreettista hyötyä sain opinnoistani. Valtio-opin teoriat, joita opiskelin, menevät tuolla sfääreissä. Valmistumisen jälkeen mietin pitkään ja hartaasti mikä oli opinnoistani saama hyöty. Hahmotan sen nyt, vaikka opiskeluaikanani se ei ollut vielä ihan selvää. Opintojen kautta opin etsimään tietoa, analysoimaan sitä ja purkamaan sitä tiiviiksi ja ymmärrettäväksi paketiksi. Opin hahmottamaan erilaisia prosesseja ja sitä, mistä ne syntyvät. Kielten opinnoista on tietysti aina ollut hyötyä.

Olitko opintojesi aikana vaihdossa?

Olin vaihto-opiskelijana Pariisissa, jossa opiskelin EU-lakia ja mm. Rooman sopimusta. Ranskalainen yliopisto oli kaukana suomalaisesta. Minut heitettiin kerran ulos luennolta, kun kehtasin väittää ranskalaiselle luennoitsijalle vastaan talvisotaan liittyvässä asiassa, josta hän kertoi virheellistä tietoa. Hän taisi luulla minua ranskalaiseksi, sillä aksentistani ei kuulunut että olin ulkomaalainen.

Tuleeko mieleesi jotain, mitä olisit tehnyt toisin opintojesi aikana?

En menisi enää palkattomaan harjoitteluun. Kun toimin JEFin varapuheenjohtajana olimme mukana palkattomien harjoittelujen vastaisessa kampanjassa. Yksi syy, miksi halusin lähteä siihen mukaan oli se, että olin itse tehnyt palkattoman harjoittelun. Toivoin, että kukaan ei joutuisi enää tekemään sellaista. Se sekoitti oman talouteni pitkäksi aikaa. Tuo käytäntö ei ole reilua ketään kohtaan. Kulut ovat aivan karmeat erityisesti silloin jos palkattoman harjoittelun tekee ulkomailla. Sisällöstä tai aineesta en sen sijaan vaihtaisi mitään, mutta toivon, että olisin jaksanut istua enemmän espanjan tunnilla.

Milloin ja kuinka kauan toimit Eurooppanuorissa?

Olen yrittänyt pähkäillä liittymisvuotta, se oli joskus 2000-luvun alussa. Ensin seurasin Eurooppanuorten toimintaa passiivisemmin. Aluksi en uskaltanut lähteä aktiivisesti mukaan, vaikka olenkin ekstrovertti, sillä kuvittelin järjestön olevan sisäänpäin lämpiävä porukka. Lisäksi ajattelin, että EN:n toiminta ei olisi mun juttu, koska en kuulunut mihinkään puolueeseen. Kun lopulta uskaltauduin menemään johonkin seminaariin ja istuin takapenkkiin, niin huomasin, että nämä ihmiset ajattelevatkin samalla tavalla kuin minä. Rupesin kommentoimaan sieltä takapenkistä ja pian löysinkin itseni eturivistä.

Olen toiminut tässä järjestössä eri asemissa vähän kummallisessa järjestyksessä. Olin ensiksi TENussa, sitten olin Brysselissä JEFissä. Sen jälkeen tulin pääkaupunkiseudun Eurooppanuoriin. Tässä vaiheessa olin saanut opintoni Turussa aika pitkälti kasaan, mutta en ollut koskaan ollut Eurooppanuorten hallituksessa. Olen vaikuttanut kansallisella tasolla, mutta olen mennyt vähän eri järjestyksessä kuin monet muut. PENusta menin vielä JEFin hallitukseen. Oltuani koko JEFin varapuheenjohtajana jäin eläkkeelle Eurooppanuorten toiminnasta kauteni loputtua lokakuussa 2013.

Mikä Eurooppanuorten toiminnassa on ollut sellaista, josta on ollut sinulle hyötyä työelämässä?

Mieleeni tulee lukuisia erilaisia esimerkkejä. Yhdestä seikasta on minulle edelleen hyötyä päivittäin. Vaikka opiskelin EU-asioita teoriatasolla, opin ne silti parhaiten käytännössä Eurooppanuorten  ja JEFin toiminnan kautta, sillä teimme EU:hun liittyviä asioita konkreettisesti. EU-perustiedon osaaminen on kertynyt pitkälti juuri Eurooppanuorissa. Toinen aivan ensiarvoisen tärkeä asia urallani on ollut EN:n toiminnan kautta saamani verkosto. Mielestäni edelleenkin parasta Eurooppanuorissa on se, miten erilaista porukkaa toiminnassa on mukana. Kaikista eri taustoista ja puolueista on porukkaa, mutta meillä on kuitenkin tämä yksi yhteinen asia. EN:ssa toimiminen on opettanut valtavasti asioita esimerkiksi tiimissä toimimisesta ja siitä, millainen oma roolini on ryhmässä. Olen lisäksi oppinut kuinka omia vahvuuksia ja heikkouksia pystyy käyttämään hyödykseen, ja miten asioihin vaikutetaan.

Oman identiteetin ja aikuiseksi kasvamisen kannalta EN:n toiminta on ollut minulle erittäin tärkeää. Etsin pitkään järjestöä, jonka periaatteisiin uskoisin täysin. Kuuluin opiskeluaikanani vain tähän yhteen järjestöön. Eurooppaanuorten toimintaan heittäydyin mukaan kunnolla. Siihen jäi hyvin aikaa ja siihen oli mahdollista panostaa, kun en tehnyt muita järjestöjuttuja.

Millainen työura sinulla on ollut?

Olin Brysselissä kansainvälisten huippuyliopistojen lobbarijärjestössä harjoittelussa, jossa opin työelämän konkretiaa. Teinkin graduni EU-lobbaamisesta. Valmistumiseni jälkeen laitoin nykyiseen työpaikkaani ulkoministeriön Eurooppa- ja lähialueviestinnän yksikköön avoimen hakemuksen, jossa kerroin vähän itsestäni ja siitä, että etsin työkokeilupaikkaa. Myöntävä vastaus tulikin heti, ja olin siellä puoli vuotta työkokeilussa vuonna 2014. Tehtävänkuvani koostui erityisesti EU-digiviestinnästä. Silloin tehtiin myös julkaisuja, nyt niitä tehdään vähemmän, sillä toimintaa on digitalisoitu.

JEF:n hallituspestin aikana tein myös viestintää eräälle startupille, jonka jälkeen lähdin töihin pörssiyhtiöön. Ruotsalainen kilpailija osti Rautaruukin, ja tein tuolle SSAB:lle digiviestinnän uudistuksen esimerkiksi verkkosivujen osalta. Tuo oli ehkä ainoa työtehtäväni, jossa EU on ollut pienessä osassa. Toisaalta kyllä sielläkin oltiin kansainvälisessä työyhteisössä niin, että se auttoi myöhemmissä EU:hun liittyneissä työkuvioissa. Sieltä lähdin pelialalle ja olin töissä pelialan etujärjestö Neogamesillä. Tein siellä viestintää, tapahtumia ja yhteisömanagerointia. Sain kyseisen työn, koska harrastan pelaamista ja heidän toiminnassaan oli EU-tason vaikuttamista. Tuossa työssä pystyin yhdistämään kaksi harrastusta ja omaa kiinnostuksen kohdettani työksi.

Sieltä lähdin taas töihin startupiin, kunnes ulkoministeriön työkokeilupaikastani soitettiin haluaisinko tulla takaisin. Nyt olen ulkoministeriössä tiedottajana, vastuualueenani kansalaisjärjestö- ja sidosryhmäyhteistyö, mutta teen edelleen myös digiviestintää. Lisäksi järjestän yksikön tapahtumat. Meiltä kysytään paljon EU:sta, ja viime aikoina olen tehnyt paljon töitä liittyen brexitiin.

Itselleni tärkeä oppi oman urani kannalta on ollut se, ettei oma osaaminen koostu välttämättä vain siitä, mitä on opiskellut tai mistä on saanut palkkaa. Minun tapauksessani oma osaamiseni on löytynyt harrastuksista. Olen pyrkinyt tekemään asioita, jotka ovat kiinnostaneet minua, ja siksi olen jaksanut tehdä niitä vielä enemmän. Sitä kautta olen tullut näissä asioissa myös erittäin hyväksi.

Kierrän paljon puhumassa nuorille oman uran löytämisestä. Usein kysyn heiltä millaisia asioita he jaksavat tehdä. Sellaisista asioista, jotka ovat luontevia ja helppoja itselle, voi tulla jotain myös ammatillisessa mielessä. Mun aivoissa EU-asiat sanoivat ‘klik’, ja se oli siinä.

Onko sinulla erityistä muistoa, joka on jäänyt Eurooppanuorten toiminnasta mieleen?

Mieleen tulee vaan kaikkia painokelvottomia juttuja! Yhtenä Eurooppa-päivänä pian jytkyn jälkeen teimme kuuluisaa Eurooppanuorten boolia. Meillä oli juhlissa paljon EU-ilmapalloja. Oli valoisa toukokuun yö, ja päätimme tehdä ilmapalloiskun perussuomalaisten toimistolle. Ilmapalloja oli valtava kasa, niitä oli varmaan parikymmentä. Otimme kuvan pallokimpusta ja lähetin sen juttuvinkkinä Metro-lehteen, jossa tempaus uutisoitiin. Seuraavana aamuna pallot olivat kyllä ehtineet hävitä.

Ensimmäinen Linnaseminaarini oli sellainen lekalla päähän -kokemus, ja sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Seminaarireissut ovat olleet myös erittäin mieleenpainuvia, yksi parhaimpia oli matka Norjaan. Norjalaiset olivat hakeneet kolmesta paikasta rahoitusta matkaa varten ja saivatkin kaikki kolme, vaikka yleensä niin ei tapahdu. Reissusta tuli mahtava!

Millainen on sinun eurooppalainen identiteettisi?

Olen aina identifioinut itseni eurooppalaiseksi, se johtuu pitkälti sukunimestäni. Isäni perheen juuret ovat Ranskassa ja Espanjassa, joten eurooppalaisuus tulee vahvasti perimästäkin. Minulle eurooppalaisuus on halua nähdä asioita laajemmassa kontekstissa ja pyrkimystä yrittää nähdä oman napansa yli. Se on halua tutustua muihin ja kuulla mitä he ajattelevat. Eurooppalaisuus on yritystä ottaa selvää onko meillä jotain yhteistä ja mitä siitä yhteisestä voi syntyä.

Toinen seikka, mikä liittyy vahvasti eurooppalaisuuteen, ovat kielet. Ne korostuivat varsinkin kun olin aktiivisesti mukana JEFissä. Olen siinä suhteessa poikkeuksellinen Eurooppanuori, että olen ollut mukana JEFin toiminnassa paljon enemmän kuin Eurooppanuorten kotimaan toiminnassa. Varsinkin jefiläisyys on ollut erittäin tärkeä osa identiteettiäni. Se oli yksi syy, miksi olin niin monta vuotta mukana toiminnassa. Kun puheenjohtajuuskausi oli tullut loppuun päätin, että olin ollut toiminnassa mukana jo tarpeeksi monta vuotta. Oli aika jättää tilaa nuoremmille. Halusin lopettaa, kun toiminnassa mukana oleminen oli vielä hauskaa. Lisäksi olin jo valmistunut ja siirtymässä työelämään. Olin Eurooppanuorten toiminnassa melkein kymmenen vuotta.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää Eurooppanuorten nykyisille jäsenille?

Miettikää, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka tuottavat teille älyllistä mielihyvää ja elämäniloa. Moni on saanut tuon tunteen juuri Eurooppanuorten toiminnasta ja löytänyt sen kautta myös läheisiä ihmisiä. Touhusta saattaa olla hyötyä myös tulevalle uralle. Harva on ollut Eurooppanuorten toiminnassa mukana vain cv-merkinnän vuoksi. Jos joku on ollutkin, niin toivottavasti toiminnasta on ollut hyötyä juuri uran kannalta ja siitä on silti saanut iloa. Eurooppanuoret on edelleen tärkeä järjestö kansalaiskeskustelun herättäjänä, sen moottorina ja haastajana, ja sen pitää olla sitä edelleenkin.
Yksi asia, josta Eurooppanuorten pitää pitää kiinni on se, että mukana olisi mahdollisimman erilaista porukkaa. Olin hyvin iloinen, kun aloimme saada toimintaan mukaan myös AMK-opiskelijoita. Toivon, että siihen laitettaisiin vielä enemmän paukkuja, jotta järjestössä olisi myös jatkossa mukana mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä.

Liisa Koivuniemi

Kuva: Pekka Aavikko

Kategoriat: Eurooppanuoret
share TWEET PIN IT SHARE