Eurovaalit 2019: Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

3.4.2019 513 0 0

Eurooppanuorten asiantuntija- ja järjestömedia Tähdistön eurovaalisarja starttaa tänään! Tästä torstaista eteenpäin haastamme joka viikko kaksi kevään eurovaaliehdokasta kommentoimaan yhtä tällä hetkellä EU-keskustelussa vallitsevaa teemaa. Ensimmäisellä viikolla pureudumme EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhdessä Aura Sallan (Kokoomus) ja Björn Bonsdorffin (RKP) kanssa.

Aura Salla, Kokoomus

”Paras perustelu Euroopan järkevämmän ja vaikuttavamman ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentamiselle on kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Venäjän viime vuosien toimet Georgiassa ja Ukrainassa sekä hybridi- ja kybervaikuttaminen länsimaita vastaan ovat yksinäänkin riittävä peruste vaatia EU:lta enemmän toimia turvallisuutemme takaamiseksi. Euroopan turvallisuushaasteet ovat niin suuria, että minkään jäsenmaan resurssit eivät yksin riitä niihin vastaamaan.

Itse en usko Euroopan armeijaan. Myöskään Natolla ei ole omaa armeijaa, vaan sen voima perustuu jäsenmaiden armeijoihin, jotka on varustettu ja koulutettu kansallisten erityisvaatimusten, maaston ja uhkien mukaisesti. EU:n 28:sta jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon ja näillä mailla ei ymmärrettävästi ole halukkuutta kehittää EU:lle päällekkäisiä valmiuksia puolustusliiton kanssa. EU-armeija vaatisi paitsi tätä tehtävää hoitavat joukot, myös niiden käyttöä ja tarkoitusta ohjaavat sotilaalliset rakenteet ja instituutiot. Ranskan johdolla tehty aloite eurooppalaisista interventiojoukoista puolestaan palvelee ensi sijassa Ranskan kansallisia Afrikkaan sijoittuvia intressejä.

Suomen näkökulmasta on positiivista, että Euroopan maat alkavat kantaa enemmän vastuuta puolustuksestaan, tapahtui tämä sitten Naton kautta, kansallisesti tai EU-yhteistyöllä. EU:n suurin vahvuus puolustusyhteistyön kehittämisessä on sen lainsäädäntövalta ja rooli rahoituksen jakajana. Turvallisuuden ja uskottavan puolustuksen tuottajina EU ja Nato täydentävät toisiaan, eivät kilpaile keskenään.

Suomen näkökulmasta on positiivista, että Euroopan maat alkavat kantaa enemmän vastuuta puolustuksestaan, tapahtui tämä sitten Naton kautta, kansallisesti tai EU-yhteistyöllä. Klikkaa ja Twiittaa

Tarvitsemme uskottavan pelotteen nostamaan kynnystä käyttää meitä vastaan voimaa tai halvaannuttaa tietoverkkojamme. On tehtävä selväksi, että hyökkäykseen vastataan ja unioni seisoo jäsenmaidensa tukena. Kyky nopeaan päätöksentekoon on välttämätön osa tätä pelotetta.

Määräenemmistöpäätösten lisääminen ulkopolitiikan kysymyksissä ja yhteistoiminnan lisääminen ovat selkeitä seuraavia askelia, jotka tulee ottaa. Tähän vaaditaan jäsenmailta poliittista tahtotilaa, jonka saavuttamiseksi paras keino demokratiassa on kansalaisten tuki. Tätä edistän aktiivisella kansalaiskeskustelulla ja pitämällä ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemoja esillä tämän kevään vaaleissa sekä siitä eteenpäin aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana.”

Björn Bonsdorff, RKP

”Jotta EU olisi uskottavampi tekijä kansainvälisellä areenalla, jossa valtasuhteet muuttuvat nopeammassa tahdissa, EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) työkalupakissa riittää kehitettävää. YUTP on kehittynyt valtavasti kahden edellisten kauden aikana – sekä entinen että nykyinen ulkoasioiden korkea edustaja (EU:n ns. ulkoministeri) Catherine Ashton ja Federica Mogherini, ovat kaikesta kritiikistä huolimatta saaneet paljon aikaiseksi. Euroopan ulkosuhdehallinto (EEAS) on laajentunut ja EU puhuu monissa kysymyksissä yhdellä äänellä, esimerkiksi sanktioihin liittyen.

Kun uusi EU-komissio saa muotonsa syksyllä, olisi hyvä, että korkea edustaja saisi näkyvämmän roolin ja enemmän valtuuksia jäsenmailta. EU:n diplomatia tarvitsee näkyvämmän edustajan ja siinä auttaa myös se, että kyseisellä henkilöllä olisi jo laaja tausta kansainvälisessä vaikuttamisessa. Matalan profiilin kompromissiehdokkaista pitäisi päästä yli, vaikkakin Mogherini on näyttänyt arvostelijoilleen olevan työnsä arvoinen.

Tällä hetkellä yhteisen ulkopolitiikan suuri haaste on se että kaikki jäsenvaltiot tukevat  ideaa siitä, että EU:n ääni kuuluu enemmän yhtenäisenä maailmalla kuin yksittäisten jäsenmaitten äänet EU:n puolesta, samaan aikaan kun jäsenmaita ärsyttää tehdä edes pieniä muutoksia omaan linjaansa.

EU:n diplomatia tarvitsee näkyvämmän edustajan ja siinä auttaa myös se, että kyseisellä henkilöllä olisi jo laaja tausta kansainvälisessä vaikuttamisessa. Klikkaa ja Twiittaa

Tämä ei toimi pitkällä aikavälillä, vaan on jälleen esimerkki siitä, miten ambivalentisti EU:hun suhtaudutaan – halutaan syödä kakku, mutta myös säästä koko pala omiin sisäpoliittisiin tarpeisiin. Tämän takia neuvostossa olisi tärkeä siirtyä vihdoin määräenemmistöäänestykseen!

Määräenemmistöäänestykseen siirtyminen  ei tarkoittaisi, että isojen maiden linjoja aina ajettaisiin, eikä sitä, että pienet jäsenvaltiot ajaisivat yli Ranskan ja Saksan valtavan diplomaattikoneiston. Vaan sitä, että tärkeissä suurissa globaaleissa kysymyksissä (kuten ilmasto- ja ihmisoikeuskysymyksiä sekä konfliktien kohtaamisessa) EU puhuisi aidosti yhtenäisellä äänellä. Tämä olisi kaikkien jäsenmaiden eduksi. 

Myös EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (YTPP) on tapahtunut paljon viime vuosina. Nyt kriisinhallinnan lisäksi EU on ottanut pieniä, mutta tärkeitä, askeleita kohti oman alueen sotilaallisen puolustuksen vahvistamista. Tätä on kehitettävä, NATOn rinnalla ja tukena.

Vaikka EU-parlamentin rooli on lähinnä neuvoa-antava näissä kysymyksissä, niin Suomen kannalta olisi äärimäisen tärkeää, että AFET-valiokunnassa (ulkoasiat) ja sen alakomiteassa SEDE:ssä (turvallisuus- ja puolustuspolitiikka) löytyisi osaavia meppejä, jotka pystyvät kommunikoimaan parlamentin näkemykset Suomen eduskunnalle ja hallitukselle.

Minä ajaisin parlamentissa näitä kysymyksiä, ja minulla on hyvät edellytykset siihen – olen ollut Ulkoministeriössä töissä YTPP-kysymyksien kanssa sekä työstänyt EU-parlamentin ALDE-ryhmän turvallisuuspoliittisia linjauksia Brysselissä.

EU:n ulkosuhteet kulkevat käsi kädessä kauppa-, maahanmuutto- ja ilmastopolitiikan kanssa. Kaikissa näissä yhtenäisempi EU olisi vahvempi muutoksen aikaansaaja kansainvälisillä areenoilla. Riittää kun katsoo Atlantin yli, niin huomaa miltä globaalin johtajuuden puute käytännössä näyttää.

Vahva yhteinen ulkopolitiikka on meidän kaikkien eduksi.”

Tähdistön eurovaalisarjan tekstit ilmestyvät joka torstai. Seuraavassa 11.4. ilmestyvässä osassa syvennymme ihmisoikeuksiin. Kannustamme esittämään kirjoittajille lisäkysymyksiä viikkoteemasta somessa!

Tagit: eurovaalit, turvallisuuspolitiikka, ulkopolitiikka Kategoriat: Artikkelit, Nostot, Vaalit
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit