EU tiivistää yhteistyötä Etelä-Amerikan kanssa – Mercosur-sopimus vahvistaa kauppapoliittista suurvalta-asemaa

Euroopan unionin ja Mercosur-maiden välisestä kauppasopimuksesta käytiin neuvotteluja kahdenkymmenen vuoden ajan, kunnes neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen kesäkuussa 2019. Tämän myötä Euroopan unioni solmi yhden historiansa merkittävimmistä kauppasopimuksista yhdessä Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa, rakentaen markkina-alueen yhteensä 32 valtion ja niissä asuvien lähes 775 miljoonan ihmisen välille. Sopimuksen merkitys ei rajoitu vain kauppasuhteisiin, vaan sillä on myös ideologinen vaikutus, joka muuttaa myös maailmanpoliittisia valtarakenteita. Ei suinkaan ole sattumaa, että sopimus solmittiin juuri tässä poliittisessa tilanteessa.

Euroopan ja Etelä-Amerikan välinen yhteistyö perustuu jaettuihin sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin tavoitteisiin sekä globaalin yhdenvertaisuuden saavuttamiseen. Euroopan unionin ja Etelä-Amerikan välinen vuoropuhelu on perinteisesti keskittynyt demokratiaan, ihmisoikeuksiin, köyhyyden torjuntaan, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, innovaatioihin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Mercosur-sopimus on luonteeltaan maailman suurin kauppasopimus ja siten myös CELAC-sopimuksen (Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö) ohessa, merkittävin yhteistyösopimus, joka Euroopan  ja Etelä-Amerikan maiden välillä on koskaan solmittu.

Mercosur-sopimuksen on tarkoitus kehittää vientiä, yhteistyötä ja toimia myös globaalina ongelmanratkaisijana. Sopimuksen myötä pyritään myös toteuttamaan tasa-arvoisempaa, sääntöperusteisempaa, avoimempaa ja ympäristöystävällisempää kauppapolitiikkaa. Sopimuksen nähdään olevan tasapuolinen ja tarjoavan tasapuolista voittoa kaikille sopimuksen osapuolille, sen sijaan, että yhden voittaessa, toisen tulisi hävitä. On kuitenkin todennäköistä, että monilla suurilla yrityksillä on pienempiä yrityksiä paremmat mahdollisuudet hyötyä sopimuksesta, sama pätee sopimuksen osapuolina oleviin valtioihin. Euroopan kannalta vientimahdollisuudet keskittyvät teollisuustuotteisiin, kun taas Mercosur-maiden osalta maataloustuotteisiin, kuten lihaan ja soijaan. Mercosur-sopimus ja sen tasa-arvoa, kumppanuutta ja ympäristöystävällisyyttä korostavat perusperiaatteet edustavat uuden ajan kaupankäyntiä ja politiikkaa, mutta toisaalta sopimuksen toimeenpanossa näyttää olevan vielä epäkohtia. Ongelmallista on esimerkiksi se, että sopimuksen kautta osittain mahdollistetaan Amazonin sademetsien hakkuiden jatkuminen. Kansainvälinen kysyntä soijalle ja naudanlihalle on keskeinen syy sademetsää vahingoittaville hakkuille, joita toteutetaan maantalouden vaatimien laidunmaiden ja peltojen raivaamiseksi. Tällaiset välilliset seuraamukset ovat ristiriidassa ilmastoystävällisten toimintaperiaatteiden toteuttamisen kanssa. 

On kuitenkin todennäköistä, että monilla suurilla yrityksillä on pienempiä yrityksiä paremmat mahdollisuudet hyötyä sopimuksesta, sama pätee sopimuksen osapuolina oleviin valtioihin. Klikkaa ja Twiittaa

Euroopan unionin, Etelä-Amerikan sekä Väli-Amerikan yhteistyö on syventynyt muuttuneiden maailmanpoliittisten olosuhteiden myötä. Valtarakenteet ovat muuttuneet kolmansien maiden siirryttyä kehittyvistä ja tuettavista maista aktiivisimmiksi toimijoiksi ja kilpailijoiksi poliittisella kentällä. Poliittiset olosuhteet esimerkiksi Brasiliassa ja Argentiinassa ovat olleet varsin otolliset Mercosur-sopimuksen solmimiselle, sillä Brasilian presidentti Jair Bolsonaro ja Argentiinan presidentti Mauricio Macri suhtautuvat varsin myötämielisesti vapaaseen kauppaan ja talouden liberalisointiin. Brasilia on perinteisesti ollut hyvin sulkeutunut globaalin kaupan osalta, joten on hyvin mahdollista, että Brasilia avautuu jatkossa laajemminkin globaalille markkinataloudelle. Kiina on lisännyt toimijuuttaan Etelä-Amerikassa ja luonut siten kilpailupainetta, mikä on osaltaan haastanut myös Euroopan unionia tiivistämään yhteistyötä Etelä-Amerikassa. Lisäksi Donald Trumpin johtama protektionismi ja tuontitullit Yhdysvalloissa sekä Iso-Britannian ero EU:sta ovat osaltaan tiivistäneet EU:n yhteistyötä kehittyvien valtioiden kanssa. Maailmanpoliittinen tilanne on toisaalta lisännyt myös kehittyvien valtioiden halua tehdä yhteistyötä EU:n kanssa päästäkseen osingoille keskeisimmille kauppa-alueille. Vapaa kauppa on jatkuvan uhan kohteena ja etenkin usein käytetty poliittinen ase ja siksi Mercosur-sopimusta voidaan pitää tietynlaisena vasta-argumenttina protektionismille. Se on poliittinen viesti siitä, että vapaa kauppa jatkuu, uudistuu ja sopeutuu.  Tällä on vahvaa ideologista ja aatteellista merkitystä maailmanpolitiikassa. Tietyllä tavalla se viittaa siihen, että Yhdysvaltojen vaikutusvalta, rooli ja asema ovat uhattuna ja tällä toivotaan olevan vaikutusta myös Yhdysvaltain kauppapolitiikkaan.

Maailmanpoliittinen tilanne on toisaalta lisännyt myös kehittyvien valtioiden halua tehdä yhteistyötä EU:n kanssa päästäkseen osingoille keskeisimmille kauppa-alueille. Klikkaa ja Twiittaa

Varmaa on se, että sopimuksen kautta EU on vahvistanut asemaansa kauppapoliittisena suurvaltana. Mikäli sopimuksen toimintaperiaatteita noudatetaan, on sopimus luonteeltaan erityislaatuinen. Se ei myötäile perinteistä kapitalistista järjestelmää tavalliseen tapaan vaan luo puitteita kestävälle talouskasvulle ja tasa-arvoisemmalle maailmanpolitiikalle sekä kaupankäynnille. Toisaalta, jos näitä arvoja ei kollektiivisesti tunnusteta, ovat toimintatavat enemmänkin aatteellisia kuin oikeasti toimeenpantuja. Kauppasopimuksen toimeenpanoa suunnitellessa on siis pohdittava, miten nämä arvot, kestävä talouskasvu sekä tasa-arvo kauppa- ja maailmanpolitiikassa, voidaan pitää mukana ja lisätä niiden toimeenpanoa Mercosur-valtioiden kanssa, jotka eivät tätä oma-aloitteisesti toteuttaisi. Voidaankin kysyä, onko liian aikaista odottaa oikeudenmukaisempaa valtarakennetta? Epäoikeudenmukaisia toimintamalleja on kuitenkin niin helppo toteuttaa. Nähtäväksi jää, mutta suunta on kuitenkin oikea. 

EU:n ja Etelä-Amerikan suhteiden kannalta on keskeistä, että EU tiivistää entisestään yhteistyötä myös Meksikon kanssa. Tämän kumppanuuden kautta tulisi tunnustaa Meksikon kasvava taloudellinen ja poliittinen painoarvo. EU:n tulisi myös aktiivisemmin ottaa kantaa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. On aika tunnustaa, että molemmilla Amerikan mantereilla on tarjolla potentaalista yhteistyötä. Meksikossa Yhdysvaltojen vaikutusvalta on erityisen suurta ja siksi EU:n tulisi keskittyä luomaan yhteistyösopimuksia myös Chilen ja Perun kaltaisten valtioiden kanssa, joissa Yhdysvaltojen vaikutus ei ole niin merkittävää. 

TEKSTI Saara Hietamäki
KUVA Euroopan komissio

Kirjoittaja on pian yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuva Eurooppanuorten aktiivi, joka opiskelee Jyväskylän yliopistossa pääaineena yhteiskuntapolitiikkaa ja sivuaineina maailmanpolitiikkaa, globalisaatio-opintoja, viestintää ja mediaa.

Tagit: kauppapolitiikka, mercosur, ulkomaankauppa Kategoriat: Nostot, Transatlanttiset suhteet, Yleinen
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit