EU-myönteisyyden puolustaminen aallonharjalle Suomessa

Europan unioniin suhtaudutaan tavalla jos toisella. Miksi kielteinen suhtautuminen tuntuu jyräävän myönteisen suhtautumisen yli ja miten siitä voitaisiin pyrkiä eroon?  

Euroopan unioni kieltää uudenvuodentinat, huipputehokkaat pölynimurit ja grillihiilet. Alle 8-vuotiaat eivät saa enää puhaltaa ilmapalloja ja EU rajoittaa saunojen lämpötiloja. Media otsikoi, Twitter laulaa ja EU-negatiiviset saavat vettä myllyyn, joka vuotaa niin, että suuren osan suomalaisista on vaikea huomata hyökyaallon lailla etenevää EU-kritiikkiä. Vastarannalla Euroopan unionin kannattajat ovat valmiina puolustautumaan, mutta miksi hyökyaalto tuntuu kasvavan kasvamistaan, vaikka tutkimusten mukaan on todistettu, että Suomalaiset luottavat EU:hun kolmanneksi eniten unionin maista?

Olen kuullut satunnaisia soraääniä ja niitä kumoavia vasta-argumentteja Euroopan unionin jäsenyydestä niin paljon, etten osaa hahmottaa niiden alkuperää aikajanalla. Esimerkiksi brexitin kaltaiset, siihen liittyvät tai siitä johtuvat ilmiöt saavat otsikkotilaa mediassa ja aiheuttavat mielipidevyöryn, jossa kielteiset näkökulmat korostuvat ja kärjistyvät. Varsinkin nyt presidentinvaalien alla, jossa ehdokkaat tuovat omia näkemyksiään esiin, toiset hyökyaallon harjalla ja toiset maankamaralla, on Euroopan Unionin jäsenyys, sen hyödyt ja haitat ja puolustus suuntaan tai toiseen korostunut. Asiasta selvästi ollaan jotain mieltä, mutta mistä vallallaan oleva EU-negatiivisuus Suomessa johtuu ja onko tilanne todella niin mustavalkoinen, kuin olen ymmärtänyt?

Etsiessäni tuloksia suomalaisten luottamuksesta Euroopan unioniin suuri osa otsikoista kertoo luottamuksen olevan korkea, kasvussa tai muuten hyvä. Luottamus EU:n talouteen ja päätöksentekoon on kasvanut ja erään joulukuussa julki tulleen tutkimuksen mukaan 70 prosenttia kansalaisista ei halua erota Euroopan unionista. Myös jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämisen kannalla on pienempi osa suomalaisista. Suomalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin vaikuttaa olevan hyvällä raiteella. EU-kriittisyyden korostumisen voi siis katsoa johtuvan keskustelukulttuurista ja valtavirtamedian vallalla olevista otsikoista. EU:n viimeisimpiä päätöksiä googlatessani vastaan tulee ainakin viisi otsikkoa, jotka alkavat sanoin “EU kieltää…”. Samalla kun media keskittyy tekstiensä katselukertojen keräämiseen kirjoittamalla kyseenalaisia otsikkoja, joiden sanoma on helppo tulkita kielteiseksi ja kääntää EU:ta vastaan, saavat myös EU-kriittiset luvan lisätä bensaa liekkeihin. Media pystyy vaivihkaa pitämään yllä negatiivista keskustelukulttuuria, johon on helpompi tarttua. EU-kriittisyyttä, tai ehkä osuvammin sanottuna EU-vihaa pidetään fanaattisesti yllä, jota on helppo puoltaa suosittujen valtavirtamedioiden otsikoiden valossa. Euroopan unionia ollaan valmiita vastustamaan jopa herättämällä pelkoa ja siinä myös onnistutaan.

Gallupien keruutavat eroavat siitä, mikä tulee ilmi keskusteluissa ja keskustelupalstoilla. Kun uutiset tuovat esiin hämmennystä herättäviä kielteisiä näkökulmia, äänitorven saavat EU:n tiukat vastustajat. Ja kovan sellaisen. Kun tutkimusta edeltävät kyselyt ja gallupit kerätään kansalaisilta puhelimitse, sähköpostitse tai kirjeitse, ei heidän äänensä tietenkään pääse kuuluviin. EU:ta on helpompi puoltaa hiljaa ja anonyyminä. Ilmeisesti tällä hetkellä on helpompaa olla avoimesti EU-kriittinen kuin EU-myönteinen, sillä EU:n puolustajat eivät vaikuta avaavan suutaan niin suurella varmuudella. Gallupit eivät kuitenkaan avaa kenenkään suuta tai tuo yhtä vahvasti esiin linjaa, jota todistetusti suuri osa suomalaisista kannattaa. On helppoa ja myös tärkeää laittaa rasti ruutuun, mutta tärkeää on myös uskaltaa tuoda äänensä oikein kuuluviin.  Sekä mediassa että keskusteluissa jäävät näkymättömiksi Euroopan unionin hyödyt ja hyvät puolet. Haitat korostuvat ja usein, kun EU:ta pyritään puolustamaan, dialogi keskittyy vasta-argumenttien kumoamiseen, eikä uusien näkökulmien, hyötyjen ja onnistumisten avaamiseen. Tänä kyynisyyden aikana on hyvä muistaa ja tuoda esiin, että EU on myös onnistunut. Tästä on hyvänä esimerkkinä pidettävä kunnianhimoisen ilmastosopimuksen aikaansaamista.  

Kannatan EU-myönteisyyden eteenpäin viemistä poistamalla vihapuhetta ja korostamalla myönteisiä onnistumisia. Siinä missä EU:n vastustajat koettavat kääntää muiden päitä esimerkeillä, jotka herättävät hämmennystä, vihaa, pelkoa, epävarmuutta ja tuohtumusta, yritetään me puolustaa Euroopan unionia faktoilla ja luottamuksella onnistumisiin. Pelko ja epävarmuus ovat vahvoja keinoja vaikuttaa ja saada toiselle aikaan mielipide, sillä on helpompi vihata kuin olla omaamatta mielipidettä lainkaan. Ne ovat kuitenkin keinoja, jotka syntyvät ja pitävät kantaa yllä väärin, eivätkä ne herätä luottamusta. Myönteisillä elementeillä rakennetut mielipiteet kestävät, muokkaavat yhteiskuntaa ja tekevät maailmasta paremman paikan vakaammin askelin.

TEKSTI Emmi Lundan

KUVA Euroopan unioni 2018 – Lähde : EP

 

 

 

 

Kirjoittaja on Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssia käyvä aktiivi, joka kiinnostuu paljosta, ryhtyy moneen ja oppii uutta aina.

Tagit: euroskeptisyys, yhtenäisyys Kategoriat: Artikkelit, Nostot
share TWEET PIN IT SHARE
Aiheeseen liittyvät artikkelit