EU-jäsenyys ja homoseksuaalisuuden politisoituminen Puolassa

Viime vuosituhannen alkuvaiheessa Puola neuvotteli Euroopan unionin kanssa tulevasta jäsenyydestään. Samaan aikaan poliittinen homofobia voimistui puolalaisessa yhteiskunnassa, osin liberaaliin, eurooppalaiseen järjestykseen yhdentymisen seurauksena. Jatkossa politisoitunut homoseksuaalisuus vaikuttaisi merkittävästi muun muassa puolalaiseen puoluejärjestelmään.

Poliittinen homofobia

Viime vuosituhannen puolivälissä, Puolan liityttyä Euroopan unioniin, Kaczyńskin hallitus lausui, että heidän täytyy torjua homoseksuaalisuuden aggressiivinen propagoiminen. “Puola voi olla liittynyt Euroopan unioniin, mutta emme tule hyäksymään mitään löyhiä asenteita seksiin.”

Euroopan unioni kuitenkin edellyttää hakijamailtaan työmarkkinapolitiikkaa, joka kieltää syrjinnän suojattujen kategorioiden, kuten seksuaalisen suuntautumisen, perusteella. Ainakin lainsäädännön osalta hakijamailta odotetaan siis tiettyä vastaantulemista, mitä tulee syrjintäsuojaan ja vähemmistöjen oikeuksiin.

Itäisen Euroopan hakijamaissa Euroopan unionin liberalismi herätti tietyissä tapauksissa moraalipaniikin. Puolan konservatiivinen poliiittinen eliitti valitsi 2000-luvun puolivälissä hyödyntää syntynyttä moraalipaniikkia: poliittinen homofobia toimi äänestäjäkunnan mobilisointivälineenä vaaleissa. EU:n jäsenyysvaatimukset kehystettiin homoseksuaalisuuden propagoimiseksi, normeiksi, jotka uhkaavat perinteisiä perhearvoja.

Usein tämänkaltaisen poliittisen homofobian katsotaan toimivan tehokkaasti mobilisaation edistäjänä, mutta tässä tapauksessa strategialla oli takaisinvirtaus. Homoseksuaalisuus sai huomattavan paljon näkyvyyttä, jota sillä ei aiemmin ollut ollut, koska kommunismin aikana homoseksuaalisuus oli näkymättömissä ja tukahdutettuna. Toisekseen, kohteeksi asetettu sateenkaariliike yhdentyi: aktivistit lähentyivät toisiaan ja uhka erisuuntaisten tavoitteiden ja taktiikkojen hajaantumisesta pienentyi. Kolmanneksi, homofobisen takaisinvirtauksen linkittyminen EU-jäsenyyteen toi sateenkaariliikkeelle eliittiin kuuluvia liittolaisia, kuten mediatoimijoita, taloudellisia tukijoita, julkisia henkilöitä ja poliittisia päättäjiä.

Sateenkaariliikkeen muutos

Puolan sateenkaariliike toimi ennen EU-jäsenyyden ajankohtaistumista pääasiassa avustamisen ja palvelujen tuottamisen parissa, poliittisen vaikuttamisen sijasta. EU-neuvottelujen alkaessa kansainvälinen paine johti liikkeen politisoitumiseen. Poliittinen homofobia — sateenkaarivähemmistöjen oikeuksia vastustava liikehdintä — johti siis myös sateenkaariliikkeen uudelleenorganisoitumiseen poliittisemmaksi.

EU-jäsenyyden astuttua voimaan vuonna 2004, jäsenyyteen suoraan linkittyneet kysymykset, kuten syrjintäsuoja, menettivät painoarvoaan, ja agendalle nousi uusia teemoja, kuten samaa sukupuolta olevien parien virallistetut liitot.

Liikkeitä puoluejärjestelmässä

Perinteisesti puolueet olivat pyrkineet välttämään ottamasta kantaa homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin, tai populistisen Laki ja Oikeus -puolueen tapauksessa, ottaneet vahvan negatiivisen kannan. Vuoden 2011 vaaleissa tapahtui poikkeus: uusi tulokas Twój Ruch (TR) nosti sateenkaarivähemmistöjen oikeudet keskeiseksi teemakseen. Sekä keskustavasemmistolainen Demokraattisen vasemmiston liitto (SLD) että keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi (PO) olivat jättäneet verrattain huomiotta postmaterialistiset kysymykset, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet, ja jättäneet siten selustansa avoimeksi uudelle puoluekilpailijalle. Yllättäen Twój Ruch (TR) sai huomattavan 10,2 prosentin osuuden annetuista äänistä.

TR:n listalta valittiin parlamenttiin sekä transtaustainen aktivisti Anna Grodzka että Puolan suurimman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestön puheenjohtaja Robert Biedroń. Näiden kahden edustajan menestyksen katsotaan tuoneen poikkeuksellista poliittista legitimiteettiä avoimesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville aktivisteille.

Vertaileva tutkimus vihjaa, että avoimesti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien edustajien valinta valtakunnalliseen poliittiseen tehtävään edeltää käännekohtaa ennen laajempien sateenkaarioikeuksien hyväksyntää parlamenteissa. Puolassa vuoden 2011 vaalien jälkeen sekä Kansalaisfoorumi (PO) että Demokraattisen vasemmiston liitto (SLD) muuttuivat huomattavasti aiempaa avoimemmiksi rekisteröidyn parisuhdeinstituution kannattajiksi.

Artikkelissa käytettiin lähteenä artikkelia From Pride to Politics: Niche-Party Politics and LGBT Rights in Poland, jonka kirjoittivat Conor O’Dwyer ja Peter Vermeersch.

TEKSTI Petteri Keränen
KUVA Emilia Toivanen

Kirjoittaja on yleisen valtio-opin kandidaattivaiheen opiskelija, joka sivussa toimii erinäisissä yhdenvertaisuusalan tehtävissä.

 

Kategoriat: Artikkelit, Eurooppalainen identiteetti, Ihmisoikeudet, Laajentuminen, Nostot, Yleinen
JAA TWIITTAA PINNAA JAA