Disinformaation aikakaudella tavoitteellinen viestintä on olennainen osa EU:n itäistä kumppanuutta

EU:n itäinen kumppanuus täyttää ensi keväänä kymmenen vuotta. Kumppanuusmaat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat, historiansa, kulttuurinsa ja maantieteensä vuoksi, kaikki enemmän tai vähemmän alttiita Venäjän painostukselle. Kymmenestä kumppanuusvuodesta viittä ovat synkistäneet muun muassa Krimin laiton valtaus ja Itä-Ukrainan konflikti. Ne ovat tuoneet mukanaan huolen disinformaation vaikutuksesta EU:n ja kumppanimaiden suhteisiin sekä ilmiön laajentumisesta jäsenmaihin. Ongelmat ovat saaneet jäsenmaat ja itäiset kumppanit tekemään tiiviimpää yhteistyötä strategisemman viestinnän ja kansalaisyhteiskunnat mukaan ottavan verkoston lujittamiseksi.

Disinformaatiossa ei ole kyse teknisestä informaatiovaikuttamisesta, eli kyberhyökkäyksistä, vaan sillä viitataan tässä tapauksessa sekä virallisten että epävirallisten, Kreml-myönteisten lähteiden valeuutiskampanjointiin, propagandan levittämiseen ja sosiaalisen median manipulointiin trolli- ja bottiarmeijoiden avulla (esimerkkejä EU:ta koskevista valeuutisista voi selata täällä). Ilmiö on saanut aikaan EU:ssa vastareaktion, joka on tuonut vanhan pohdinnan disinformaation eri muotojen merkityksestä tietoyhteiskunnan aikakaudelle.  

Itäinen kumppanuus ei ole yhtä kuuma puheenaihe kuin informaatiovaikuttaminen, mutta ne kietoutuvat oleellisesti toisiinsa. Itäinen kumppanuus on osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on luoda EU:n ympärille keskinäisriippuvuuteen ja yhteisiin arvoihin perustuva ”ystäväpiiri”, johon kuuluvat maat saavat rahallista ja moraalista tukea pyrkimyksissään edetä kohti demokraattista, vakaata markkinataloutta ja kansalaisyhteiskuntaa.

Maat ovat EU:n kumppaneita ja energiaturvallisuuden takaajia, mutta ne ovat myös monenlaisten ongelmien ja konfliktien epävakauttamia, sekä jatkuvan, Kreml-myönteisen ja EU-vastaisen informaatiovaikuttamisen kohteina. Arvokkaan yhteistyön perustana ovat keskinäinen, arvoihin perustuva luottamus ja EU:n uskottavuus, joita disinformaatiokampanjat pyrkivät murtamaan. Tämän takia Venäjän vaikuttamisyritykset ovat velvoittaneet EU:ta puuttumaan peliin.

Uhkana epäluottamuksen murtama yhteistyö

Mutta millaisena uhkana EU-vastainen, nimenomaan psykologinen, informaatiovaikuttaminen itäisissä kumppanuusmaissa nähdään? Disinformaation vaikuttavuutta on hankalaa mitata, mistä johtunee myös se, että siihen liittyviä uhkakuvia on vaikeaa määritellä sodan kontekstin ulkopuolella. Jos informaatiovaikuttamista ajattelee sodan keinona, sen uhka ja vaikutus ovat yksiselitteisiä: se tekee ihmiset haavoittuvaiseksi sotilaalliselle hyökkäykselle, esimerkiksi hämärtämällä käsitystä omasta puolustuskyvystä. Länsimaiden huomion informaatiosodankäyntiin kiinnittänyt Krimin laiton valtaus oli venäläisen trollailun ja propagandan riemuvoitto.

Yhtenä sotaan liittymättömänä uhkana pidetään erityisesti mahdollisuutta manipuloida demokraattisia prosesseja, kuten vaaleja. Krimin kansanäänestys, Brexit-äänestys sekä Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalit tuottivat kaikki EU:lle epämiellyttävän lopputuloksen, ja disinformaatiolla oli niissä kaikissa merkittävä osa. On  kuitenkin mahdotonta objektiivisesti todistaa, missä määrin viestintä vaikuttaa tehtyihin päätöksiin, sillä yksilöiden päätöksentekoketjuja on vaikea purkaa. Samalla kannattaa muistaa, että sisäinen ja ulkopuolinen vaikuttaminen, myös mustamaalaamisen keinoin, on aina kuulunut vaaleihin.

Kannattaa muistaa, että sisäinen ja ulkopuolinen vaikuttaminen, myös mustamaalaamisen keinoin, on aina kuulunut vaaleihin. Klikkaa ja Twiittaa

Disinformaation konkreettiset tavoitteet saattavatkin olla vaikeammin ymmärrettävissä kuin vaalien ohjailu tai sotaoperaatioiden valmistelu. Disinformaation tavoitteena arvellaan olevan yleisesti tietoliikenteen häirintä ja ahdistuksen, eripuran ja epäluottamuksen luominen. Se, että konkreettiset tavoitteet, kuten vaalien manipulointi, seuraisivat aina disinformaation levittämistä, on kuitenkin kyseenalaistettavissa. Disinformaatiosta ei voi päätellä sen tavoitteita.

Yksi uhkakuva on selvä EU:n uskottavuuden murtuminen erityisesti kumppanimaiden väestön silmissä. Itäisen kumppanuuden kehitys perustuu luottamukseen ja EU:n korkeaan arvovaltaan. Sen pyrkimyksenä on taloudellisen kehityksen edesauttamisen lisäksi yhteisten arvojen ja yhteisymmärryksen vaaliminen. Erityisesti nuoret ovat alttiita informaatiovaikuttamiselle, ja vaarana on, että kokonainen sukupolvi oppii näkemään EU:n ja lännen sortumisen partaalla horjuvina toimijoina. Jos kyseisen ajatuksen sisäistää, on uskottavan, demokraattiseen päätöksentekoon perustuvan yhteistyön pohja pian ohut tai olematon. Mikään ei myöskään pidättele tätä ajatusta itäisten kumppanuusmaiden rajojen sisäpuolella.

Kohti uskottavampaa viestintää  

Keväällä 2015 Eurooppa-neuvosto komensi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, Federica Mogherinin, johtaman Euroopan ulkosuhdehallinnon haastamaan Venäjän disinformaatiokampanjat Ukrainassa. Valeuutisoinnin ja propagandan aiheuttaman epätietoisuuden on tutkittu vaikuttaneen olennaisesti siihen, että Krimin laiton valtaus onnistui niin helposti kuin se onnistui.Tämän vuoksi ne voidaan nykyään nähdä myös  yhtenä Venäjän hyödyntämänä sodankäynnin ulottuvuutena.

Euroopan ulkosuhdehallinnon vuonna 2015 kokoaman viestintätiimin, East StratCom-työryhmän (ESCT), toimintasuunnitelman tavoitteisiin kuuluu lisätä itäisten kumppanuusmaiden väestön tietoisuutta EU:n toiminnasta ja alueille tuomista hyödyistä. Lisäksi sen toiminnan kautta pyritään tukemaan paikallisia riippumattomia medioita ja lisäämään valmiuksia tunnistaa valeuutiset ja niiden tavoitteet. ESCT koordinoi verkostoa, johon kuuluu valtiollisia ja ei-valtiollisia toimijoita, esimerkiksi median sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia kumppanuusmaissa.

ESCT:n ja sen yhteistyökumppaneiden seulaan on kevään 2015 ja syksyn 2018 välillä jäänyt yli 4300 valeuutista. ESCT on tuottanut noin 370 analyysia tai uutista ajankohtaisista disinformaatiokampanjoista, joista se tiedottaa nettisivuillaan, sosiaalisen median kanavissa ja säännöllisessä uutiskirjeessä. Lisäksi EU on reagoinut informaatiovaikuttamiseen esimerkiksi lisäämällä yhteistyötä NATO:n kanssa: esimerkiksi vuodesta 2017 lähtien Helsingissä on toiminut EU- ja NATO-maiden yhteinen Hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus.

Valeuutisointi ja trollailu on kategorisoitu laajemman hybridivaikuttamisen yhdeksi ulottuvuudeksi, ja lähiaikoina julkinen keskustelu onkin alkanut pyöriä enemmän muunlaisen vaikuttamisen ympärillä. Tehokas ja strateginen viestintä on nähty parhaana keinona virheellisen tiedon haittavaikutusten kumoamiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi, ja taistelu disinformaatiota vastaan jatkunee viestinnällisin keinoin tulevaisuudessakin. Järkevä viestintä edellyttää fokuksen löytymistä ja kohdeyleisön ymmärtämistä.

Tavoitteiden kirkastuminen

Disinformaation vaikutus itäisen kumppanuuden politiikkaan näkyy uudenlaisena asenteena EU:n tavoitteissa ja viestinnässä. EU on tarttunut avoimemmin itäisen kumppanuuden heikkouksiin. Vuoden 2017 Brysselin huippukokouksen jälkeen politiikka on perustunut niin sanotulle 20/20-tavoiteohjelmalle, joka esittelee 20 yhteistyön tavoitetta, jotka tulisi täyttää vuoteen 2020 mennessä. Disinformaation torjunta ESCT-johtoisen, strategisen viestinnän keinoin on 20/20-ohjelmassa liitetty osaksi jokaista toimenpidettä. Yksisuuntaisen tiedottamisen sijasta dialogiin viestinnässään pyrkivä ESCT tuottaa poikkeuksellisen julkista ja selkeää EU-viestintää.

Viestinnän kehittämisellä ja yhteistyöverkoston laajentamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia EU:n tavoitteiden saavuttamisessa niin kumppani- kuin jäsenmaissa. EU:n usein sekavaksi ja puutteelliseksi syytetty ulkoinen viestintä on muutenkin kehittynyt paineen alla. EU on havahtunut huomioimaan uudella tavalla Euroopan ja sen kumppanuusmaiden venäjänkielisen väestön, joka on usein Kreml-myönteisten viestimien tuottaman tiedon varassa. ESCT on muun muassa perustanut ja ylläpitää Euroopan ulkosuhdehallinnon sivuston venäjänkielistä versiota ja viestii aktiivisesti venäjäksi. Lisäksi se tukee viestintää kumppanuusmaissa esimerkiksi tuottamalla materiaalia paikallisille delegaatioille ja kouluttamalla toimittajia.  

Uudeksi, toistuvaksi tavoitteeksi niin jäsen- kuin kumppanimaissa on tullut “resilienssi”, millä viitataan kollektiiviseen vastustuskykyyn niin teknistä kuin psykologista informaatiovaikuttamista vastaan. Tietoisuus eri toimijoiden tavoitteista ja vaikuttamisyrityksistä on oleellinen osa resilienssiä, ja sitä lisätään muun muassa keskittymällä entistä enemmän koulutukseen ja nuorisoon. Käytännön esimerkkinä tästä on ensimmäinen itäisen kumppanuuden koulu, joka perustettiin tänä syksynä Tbilisiin.

Kumppanuus edellyttää keskustelua

Disinformaatio on nostanut EU:n viestintään liittyvät heikkoudet esiin, mikä ei demokratian toteutumisen kannalta ole ainoastaan paha asia. EU ei voi luottaa automaattiseen arvovaltaansa varsinkaan nuoren, sosiaalisen median kanssa kasvaneen sukupolven keskuudessa. Se ei voi enää edistää itäistä kumppanuutta vain suljettujen ovien takana vaan sen on kumppaneidensa kanssa selitettävä koko ajan ja joka suuntaan, miksi yhteistyö kannattaa, sekä kuunneltava kumppanimaiden kansalaisia. Yhteistyötä lujittavien verkostojen luominen myös kansalaisyhteiskunnan tasolla on edellytys konkreettisemmalle ja demokraattisemmalle itäiselle kumppanuudelle.

EU-vastaisesta informaatiovaikuttamisesta huolimatta, luottamus EU:ta kohtaan on korkea kaikissa itäisen kumppanuuden maissa. EU Neighbours East -projektin teettämän kyselyn mukaan 46% suhtautuu unioniin positiivisesti ja 37% neutraalisti.  Suurin osa EU-myönteisistä vastaajista luottaa sosiaaliseen mediaan ja internettiin tietolähteenään, television ja painetun lehdistön sijasta. Kyselyyn vastanneilla on varmasti lukuisia yksilöllisiä syitä positiivisen suhtautumisensa taustalla, mutta ainakaan aiempaa tavoitteellisempi EU-viestintä ei ole voinut olla pahitteeksi.

TEKSTI Emma Lappalainen

KUVITUS Emma Lappalainen

 

Kirjoittaja on erikoistunut informaatiovaikuttamiseen ja EU:n itäiseen kumppanuuspolitiikkaan sekä Venäjä-suhteisiin. Hän on erityisesti kiinnostunut vallan ja identiteettien rakentumisesta kansainvälistyvässä maailmassa.

Tagit: disinformaatio, itäinen kumppanuus, strateginen viestintä, venäjä Kategoriat: Artikkelit, Nostot
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit