Britit ovat viime vuodet kahnanneet loputtomiin maan EU-erosta, mutta brittipoliitikot käyvät myös abstraktimpaa hallinnollista kamppailua. Kun kansanedustajat illan hämärtyessä kokoontuvat tiukkaan äänestykseen, on kyse yleensä siitä, kuuluuko maassa valta tosipaikan tullen parlamentille vai hallitukselle.
Vaikka parlamentti on nyt suljettu viideksi viikoksi, parlamentin oikeuksien puolustajat ovat voitolla. Pääministeri Boris Johnson sanoo, että makaisi mieluummin kuolleena ojassa kuin pyytäisi EU:lta uutta lykkäystä Brexitille. Kansanedustajat kuitenkin ehtivät viime viikolla pikavauhtia säätää lain, joka määrää Johnsonin anomaan lykkäystä.
Parlamentin ajaessa Johnsonia nurkkaan toimi manööverin takuumiehenä puhemies John Bercow. Jos puhemiehen tuolissa olisi istunut joku muu, olisi istuntoajasta tuskin heltynyt päiväkausia keskustelulle yksittäisten kansanedustajien tekemästä lakiesityksestä.
[bctt tweet=”Jos puhemiehen tuolissa olisi istunut joku muu, olisi istuntoajasta tuskin heltynyt päiväkausia keskustelulle yksittäisten kansanedustajien tekemästä lakiesityksestä.” username=”eurooppanuoret”]
Kun ikivanhassa parlamentissa ajaudutaan pohdintoihin vallan kolmijako-opista, ollaan monimutkaisten kysymysten äärellä. Historian suurilla kiistoilla on kuitenkin tapana henkilöityä yksittäisiin johtajiin.
Britannian perustuslaillisen kriisin suureksi hahmoksi on noussut Bercow: romanialaissukuisen taksinkuljettajan poika, joka tunnetaan värikkäistä solmioistaan ja äänekkäästä “Order!” -huudostaan.
Kymmenen vuoden uran tehnyt Bercow ilmoitti maanantaina jättäytyvänsä pois virastaan lokakuun lopussa. Hallituksen riveissä odotetaan Bercow’n lähtöä jo innolla: brittimedia raportoi eilen hallituslähteestä, joka kutsui Bercow’ta “yököttäväksi runkkariksi”.
Bercow’n perintö jää kuitenkin elämään. Lyhyt, 168-senttinen mies on tehnyt aiemmin mitättömästä puhemiehen virasta suuren. Koska Britannialla ei ole kirjoitettua perustuslakia, ongelmatilanteissa päättäjät tavaavat jopa vuosisatoja vanhoja ennakkotapauksia. Kukaan ei vielä osaa arvata, miten pitkään Bercow’n viime viikkoina ja kuukausina tekemiä päätöksiä tutkitaan lainoppineiden salongeissa.
Kun parlamentti lopetti viimeisen sulkua edeltävän istuntonsa puoli kahdelta yöllä paikallista aikaa, lausui loppukaneetin puhemies Bercow, joka tapansa mukaisesti vastasi hänelle huutelevalle kansanedustajalle. Bercow’n viimeiset sanat kuuluivat: “I couldn’t give a flying flamingo what your view is”.
Historiallinen hetki ja suuri persoona löysivät Britanniassa toisensa. Mustasta puhemiehen kaavusta on muodostunut kantajansa ansiosta sankarin viitta.
TEKSTI Juuso Järviniemi
KUVA ©UK Parliament/Jessica Taylor