Alkoholin oston rajoittaminen ja sisämarkkinavapaudet – ristiriidassa vai ei?

Sosiaali- ja terveysministeriö on kaavaillut tiukennuksia alkoholin ostoon muista EU-maista. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut luvan tiukennuksille, mikäli ne perustuvat aidosti kansanterveydellisiin syihin. Kohtuukäyttäjän näkökulmasta nämä säännöt ovat kuitenkin harmillisia.

Tahtoisitko saada Ranskassa tutuksi tulleen punaviinin maun taas huulille, maistella ystävien kanssa Saksasta tuotuja erikoisoluita tai haalia vodkat Virosta hääjuhlien boolia varten? Olisiko mukavaa, mikäli tuotteet voisi tilata netistä ja saada kätevästi kotiovelle kuljetettuna?

Vielä vähän aikaa sitten kaikki tämä oli täysin mahdollista myös Suomessa. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa sosiaali- ja terveysministeriön kaavaillessa tiukennuksia ehtoihin, joilla ulkomaalaiset yritykset voivat toimittaa alkoholituotteita suomalaisille kuluttajille.

Tämä on saanut jo monet suositut ulkomaalaiset yritykset lopettamaan toimituksen Suomeen. Edelleen on kyllä mahdollista tilata alkoholia toisista EU-maista, mutta säännöt ovat muuttuneet aiempaa vaikeaselkoisemmiksi. Kysymys on verojen maksamisesta.

Perussääntö on yksinkertainen: alkoholin kuljettaja maksaa verot. Mikäli myyjä vastaa kuljetuksesta, on myyjä vastuussa verojen maksusta. Mikäli taas asiakas vastaa kuljetuksesta, on verojen maksu asiakkaan vastuulla.

Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, kun siihen syventyy tarkemmin. Verojen maksaminen on todellisuudessa asiakkaalle monivaiheinen prosessi. Epäselvän tilanteen, ja eteenkin juuri verojen maksuun liittyvän epäselvyyden, vuoksi monet maat ovat lakanneet toimittamasta alkoholituotteita Suomeen. Tiukennuksia ollaan tekemässä myös siihen, kuinka vahvaa alkoholia Suomeen saa tuoda.

Tällä hetkellä kaavaillut muutokset sääntelyssä saavat helposti pään pyörälle. Niihin syvemmin perehtymisen sijaan on mielenkiintoista kysyä, että onko alkoholin ostamisen rajoittaminen oikein EU:n sisämarkkinavapauksien näkökulmasta? Intuitiivisesti voitaisiin ajatella, että nykyiset viranomaisten suunnitelmat ovat EU:n sisämarkkinoiden periaatteiden vastaisia ja de facto myynnin rajoittamiseen verrattavia toimia. EU:n sisämarkkinoiden ideana on ollut luoda talousalue, jonka sisällä ihmiset, tavarat, palvelut ja raha voivat liikkua yhtä vapaasti maasta toiseen kuin maan sisällä. Tässä tapauksessa sisämarkkinat eivät vaikuta toimivan, niin kuin toivottu on.

Kohtuukäyttäjälle kohtuuton linja

Visnapuu-tapauksessa vuonna 2014 Helsingin hovioikeus pyysi EU:n tuomioistuinta antamaan ennakkoratkaisun. Tilanteessa virolainen yrittäjä myi suomalaisille kuluttajille alkoholia ja huolehti tuotteiden kuljetuksesta. Tuomioistuimen vuonna 2015 antama ratkaisu oli, että etämyyntiä voi rajoittaa Suomessa, mutta alkoholin vähittäismyyntijärjestelmä ei voi olla syrjivää ja sen on perustuttava kansanterveydellisiin syihin. Tarkemman selvityksen Euroopan unionin tuomioistuin jätti kansalliselle tuomioistuimelle.

Suomelle siis annettiin tapauksessa poikkeuslupa toimia vastoin yleisiä periaatteita, kansanterveydellisistä syistä. Mielenkiintoista on, että kansanterveydelliset haitat nähdään niin merkittävinä, että ne oikeuttavat toimiin, jotka johtavat de facto myynnin rajoittamiseen ja sen myötä sisämarkkinavapauksien vastaiseen toimintaan.

On kiintoisaa, että tässä asiassa tuomioistuin jätti kansallisille toimijoille niin paljon päätäntävaltaa. Eräässä tunnetussa ennakkoratkaisussa Cassis de Dijon tuomioistuin päätti toimia juuri päinvastoin. Cassis de Dijon tapauksessa Saksa ei sallinut ranskalaisen Cassis de Dijon -liköörin myymistä Saksassa, koska likööri ei vastannut saksalaisten määritelmää likööristä. Tuomioistuimen mukaan Saksa toimi väärin, koska  yhdessä EU-maassa laillisesti myytävää tuotetta on voitava myydä myös muissa EU-maissa. Tapaus on toiminut ennakkoratkaisuna myös myöhemmille vastaaville kiistoille. Kyseisen ennakkoratkaisun myötä syntyi yksi EU-oikeuden keskeisistä periaatteista: vastavuoroisen tunnustamisen periaate.

Euroopan unionin tuomioistuin on aiemminkin ottanut kantaa Suomen käytäntöihin elintarvikkeisiin liittyvissä asioissa. . Esimerkiksi sokerivero poistettiin vuonna 2017 sen jälkeen kun Euroopan unionin tuomioistuin oli todennut veron asettavan samankaltaiset tuotteet eriarvoiseen asemaan. Alkoholiasiassa Euroopan unionin tuomioistuin on kuitenkin päättänyt jättää päätäntävallan kansallisten toimijoiden käsiin. Tämän perusteella herää kysymys, että onko alkoholin kulutus todella niin huolestuttavan suurta Suomessa, että se oikeuttaa poikkeukseen?

Mikäli terveyskirjastoon on uskominen niin “väestötasolla alkoholin terveyshaitat ylittävät moninkertaisesti sen mahdolliset myönteiset vaikutukset”. Edelleen Suomen alkoholin kulutusta kuvaillaan “humalahakuiseksi”, mutta toisaalta erilaisissa alkoholin kulutusta mittaavissa tilastoissa Suomi jää esimerkiksi monen itä-Euroopan maan taakse.

Vaikka Euroopan unionin tuomioistuin onkin antanut Suomelle luvan poikkeukseen, on alkoholin ostamisen vaikeuttaminen muista EU-maista sisämarkkinoiden periaatteiden vastainen toimi. Kohtuukäyttäjän näkökulmasta Suomen linja on kohtuuton.

TEKSTI Ida Pasanen

KUVA Pixabay

Kirjoittaja on valtio-opin maisteri, joka on opinnoissaan keskittynyt Euroopan unioniin.

Tagit: alkoholi, sisämarkkinat Kategoriat: Artikkelit, Nostot
share TWEET PIN IT SHARE
Aiheeseen liittyvät artikkelit