Hybridiuhkien aikakaudella tarvitaan yhteistyötä

Ukrainan sodan jälkimainingeissa hybridiuhat ovat nousseet huolenaiheiksi koko Euroopassa. Helsinkiin avattiinkin hiljattain Euroopan hybridiosaamiskeskus, jonka jäseninä on joukko EU- ja Nato-maita. Keskuksen tarkoitus on toimia strategisena tutkimusyksikkönä. Hybridiuhkiin vastaamiseksi tarvitaankin lisää johdonmukaisuuden ja yhteistyötä.  

Laajasti ottaen hybridiuhilla tarkoitetaan erilaisia keinoja, joita sekä valtiot että ei-valtiotoimijat käyttävät koordinoidusti ja systemaattisesti saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Hybridiuhkien keinovalikoima on jatkuvasti muuttuva: siihen kuuluu perinteinen propaganda ja informaatiovaikuttaminen, kiristäminen kauppa- ja taloussuhteilla, energiainfrastruktuuriin heikkouksien hyödyntäminen, kyberiskut, rajaloukkaukset tai terrorismi. Hybridiuhilla on siis diplomaattisia, taloudellisia, sotilaallisia ja teknisiä ulottuvuuksia. Tavoite on kuitenkin sama: eurooppalaisten yhteiskuntien ja niiden demokraattisten perusarvojen ja vapauksien horjuttaminen.

Hybridiuhkien epämääräisen luonteen takia sekä uhkien itsensä että niiden taustatahojen tunnistaminen on haastavaa. Hybridiuhat eivät ole vielä varsinaista hybridisodankäyntiä, jossa myös perinteiset sotilaalliset keinot ovat käytössä. Hybridiuhat ja informaatio-operaatiot voivat kuitenkin edeltää hybridisotaa. Sekä hybridiuhat että hybridisodankäynti pyrkivät hämärtämään rajaa rauhan ja sodan välillä. Hybriditoimilla pyritään heikentämään kohteena olevaa valtiota ilman avointa sodanjulistusta.

Venäjä uskoo EU:n ja Yhdysvaltojen käyvän informaatiosotaa sitä vastaan. 2000-luvun värivallankumouksista lähtien Venäjä on epäillyt länsimaiden pyrkivän heikentämään sen poliittista vakautta, kansainvälistä asemaa ja perinteisiä arvoja. Venäjä katsoo disinformaatiokampanjoidensa olevan siis vain vastaveto lännen propagandahyökkäystä vastaan. Hybridiuhkien ja informaatiovaikuttamisen avulla Venäjä pyrkii nakertamaan EU:n yhtenäisyyttä ja päätöksentekokykyä sisältäpäin ja heikentämään EU:n legitimiteettiä ja houkuttelevuutta ulkomaiden silmissä.

Venäjälle pehmeän vallan käyttö on nollasummapeliä. Venäjä ei pyri pelkästään kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa, vaan myös murentamaan muiden toimijoiden, erityisesti EU:n vaikutusvaltaa. Perinteisen geopolitiikan eli maa-alueiden fyysisen hallinnan sijaan Venäjä pyrkii rakentamaan ympärilleen henkistä etupiiriä, jossa lähialueita yritetään hallita suostuttelun, hämmentämisen ja pakottamisen yhdistelmällä.

Sensuuri kulkee useimmiten propagandan ja informaatiovaikuttamisen kanssa käsi kädessä.  Venäjän on malliesimerkki tästä. Puolustautuakseen kuviteltua länsimaiden propagandahyökkäystä vastaan, Venäjä on sulkenut yhteiskuntaansa ulkomaalaisilta vaikutteilta ja ajanut ahtaalle demokraattisen opposition, vapaan median ja kansalaisyhteiskunnan.  Vuodesta 2012 lähtien Venäjä on vaatinut kaikkia ulkomaista rahoitusta saavia järjestöjä rekisteröitymään ulkomaalaisiksi agenteiksi. Myös internetin valvonnan kiristäminen, perinteisten arvojen korostaminen ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vaino ovat osa tätä samaa projektia. EU:n tiivistyvän puolustusyhteistyön tai Naton sijaan Venäjälle suurin uhka vaikuttaakin olevan eurooppalaisten yhteiskuntien perusarvot kuten demokratia, avoimuus ja monimuotoisuuden kunnioittaminen.

Avoimet eurooppalaiset yhteiskunnat, jotka perustuvat demokratialle sekä sanan- ja medianvapaudelle, ovat kuitenkin myös haavoittuvaisempia informaatiovaikuttamiselle. Disinformaatiokampanjat hyödyntävät usein jo yhteiskunnassa olemassa olevia jakolinjoja ja pyrkivät vahvistamaan niitä. Huoli Venäjän vaikutuksesta EU-maiden vaaleissa on noussut esiin moneen otteeseen. Asiasta käytiin laajaa keskustelua Saksan vaalien alla sekä viime aikoina Katalonian äänestyksen jälkipuinnissa. Myös Venäjästä kriittisesti kirjoittavia toimittajia on yritetty hiljentää. Esimerkiksi Venäjän trollitehtaista juttusarjan kirjoittanut Ylen toimittaja Jessikka Aro joutui itse trollien järjestelmällisen häirinnän kohteeksi.

Kaiken väärän tiedon ja valeuutisten takana ei tietenkään ole Venäjä. Kyse on laajemmasta julkisuuden pirstaloitumisesta ja populismin noususta: Venäjä ja toisaalta myös terroristiliikkeet hyötyvät eurooppalaisten yhteiskuntien polarisaatiosta.

Emme voi sulkea eurooppalaisia yhteiskuntia niiden vakautta horjuttamaan pyrkivältä vaikuttamiselta, mutta voimme parantaa yhteiskuntamme kestokykyä. Tähän tarvitaan koko yhteiskunnan laajuista lähestymistapaa, jossa myös koulutuksella ja kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli. Erityisesti medialukutaidon parantaminen on tärkeää.

Hybridiuhkat kohdistuvat yhteiskuntien heikkoihin kohtiin, jotka vaihtelevat maittain. EU-maiden täytyy siis itse tunnistaa heikkoutensa ja parantaa varautumistaan. EU-tason yhteistyö hybridiuhkien torjumiseksi on joka tapauksessa välttämätöntä.

EU on parin viime vuoden aikana osoittanut aloitekykyä asiassa. EU-Nato -yhteistyötä on tiivistetty hybridiuhkien torjunnassa. Yksi esimerkki tästä on jo mainittu Suomen hybridiosaamiskeskus. Vuonna 2016 luodussa EU:n yhteisessä kehyksessä hybridiuhkien torjumiseksi esitettiin myös useita erilaisia toimia uhkiin vastaamiseksi. Yksi näistä toimista oli EU:n hybridianalyysikeskuksen perustaminen Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedusteluanalyysikeskuksen (EU INTCEN) yhteyteen. Keskuksen tehtävänä on analysoida hybriduhkia, helpottaa tiedonvaihtoa ja parantaa tilannetietoisuutta jäsenmaiden kesken.

Tämän vuoden syyskuussa pitämässään Unionin tila -puheessaan Euroopan komission puheenjohtaja Juncker korosti, että demokratian ja talouden vakauden kannalta kyberhyökkäykset voivat olla vaarallisempia kuin aseet ja panssarivaunut.  Juncker lupasikin, että Eurooppaan perustetaan EU:n kyberturvallisuusvirasto. Toimielinten perustaminen ei yksin riitä. Valtioiden välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa tulisi järjestelmällisesti tiivistää myös jo olemassa olevien rakenteiden kautta.

EU on pyrkinyt parantamaan myös ulkoista strategista viestintään. Venäjän levittämään disinformaatioon vastaamiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen perustettiin vuonna 2015 East StratCom Task Force. Sen tehtävänä on kommunikoida ja avata EU-politiikkaa itäisen kumppanuuden maille sekä puuttua disinformaatioon. East StratComin EU versus Disinformation -verkkosivuston tarkoituksena on analysoida Kremlin-mielisiä valeuutisia ja niissä levitettäviä narratiivejä sekä tarjota tietoa disinformaatiokampanjoista. Lisäksi EU on pyrkinyt auttamaan itäisen kumppanuuden maita vahvistamaan mediaympäristöjään.  Myös vuonna 2015 perustettu Arab Stratcom Task Force puolestaan pyrkii torjumaan jihadistipropagandaa ja estämään radikalisoitumista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

EU joutuu nyt pohtimaan tarkemmin omaa ydinnarratiiviaan. Korkea edustaja Mogherinin mukaan EU:n ongelma ei niinkään ole se, ettei EU puhu ulkopolitiikassa yhdellä äänellä. Hänen mukaansa moniäänisyys on EU:n vahvuus. Moniääninen EU voi puhutella eri yleisöjä ja huomioida niiden erityispiirteet, mutta silti perustaa viestinsä yhteiselle politiikalle ja jaetuille arvoille.

TEKSTI Heidi Hautala

KUVA Manu Rantanen

 

 

 

Heidi Hautala on vihreä europarlamentaarikko sekä EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen edellinen puheenjohtaja ja nykyinen aktiivijäsen.

Tagit: hybridiuhat, puolustus, turvallisuus, venäjä Kategoriat: Nostot, Puolustus ja turvallisuus
share TWEET PIN IT SHARE
Aiheeseen liittyvät artikkelit